Olen eroni jälkeen päässyt (noh, päässyt ja päässyt) yllättävän monille treffeille. Koska pidän sinkkuelämästä, eivät ole oletukseni treffeiltä olleet kovinkaan korkealla, vaan yleensä olen lähtenyt treffeille avoimin mielin, odottamatta mitään sen vakavampaa. Olen kuitenkin tämän muutaman kuukauden aikana törmännyt sellaisiin tapauksiin, että olen lähtenyt parilta treffeiltä ihmetellen, että mistä näitä yksilöitä löytyy.
1. Mister Body. Tähän tyyppiin tutustuin yökerhossa, ja hän vaikutti mukavalta heti ensitapaamisesta lähtien. Juttelimme yökerhossa vain muutamat lauseet, mutta hän teki minuun vaikutuksen pelkästään kysymällä numeroani, eikä ruinaamalla saatille/pusua. Tämän lisäksi hänellä oli aivan tajunnanräjäyttävä vartalo, joka oli jo hilkulla siinä, oliko se liiankin pumpattu/treenattu. En kuitenkaan halua takertua pikkuseikkoihin (kuten liian pumpattu vartalo, ja hei, onko sellaista olemassakaan ;) ), joten lähdin Mister Body kanssaan kahville. Ensimmäiset muutamat minuutit menivät vähän vaivaantuneessa keskustelussa säästä, yms turhasta, kunnes pääsimme asiaan - ainakin hänen mielestään. Kysyin uteliaisuuttani hänen harrastuksistaan (onhan hän selkeästi käynyt kerran jos toisenkin salilla), ja sainkin puolitoistatuntisen luennon proteiineista, hitaasti imeytyvistä hiilihydraateista ja hyvistä rasvoista. Mister Body oli intohimoinen kehonrakentaja-wannabe, joka elää ja hengittää pumppausta. Siinä vaiheessa sain merkin lähteä, kun hän alkoi arvioimaan BMI'täni, ja miettimään millä tavalla minä voisin "päästä rantakuntoon nopeasti". Keksin tekosyyn poistua, enkä antanut edes poskisuudelmaa, jota hän selkeästi jäi odottamaan. Mister Body on tekstaillut pari kertaa tämän jälkeen, mutta olen kauniisti vastannut, että meidän maailmamme eivät kohtaa nyt, eikä ikinä.
2. Mister Herkkis. Tähän mieheen olen tutustunut jo vuosia sitten yhteisten ystäviemme kautta, ja hän eroni jälkeen pyysi minua heti ulos. En heti halunnut lähteä, mutta kun hän helmikuussa pyysi minua uudelleen elokuviin, päätin lähteä. Jo leffakarkkeja valitessa hän oli hyvin huomaavainen ja ystävällinen, ja piti kokoajan huolta siitä, että kaikki on kunnossa (mikä EI voisi olla kunnossa karkkikaupassa?). Elokuvan aikana hän niiskutti pari kertaa herkässä kohdassa, ja epäilin hänen vuodattavan pari kyyneltäkin. Kumosin kuitenkin epäilyni, sillä enhän itsekään itkenyt elokuvan aikana. Kävin hänen kanssaan pari kertaa ulkona, ja suutelimmekin. Hän suuteli toooooooodella pehmeästi, ja lukeutuu kyllä elämäni top3-herkimpiin suuteluhetkiin. Kemiat eivät kuitenkaan kohdanneet, ja hän oli aivan liian kiltti ja herttainen minun makuuni. Kun tästä kerroin hänelle, hän alkoi ITKEÄ. Hän oli kuvitellut meidän välillä olevan, lainaten "jotain elämää suurempaa". Olisi tehnyt mieli mennä ulos pari kertaa lisää ihan vain säälistä, mutta en itsekään haluaisi, että kukaan menisi minun kanssani treffeille säälistä. Mister Herkkis lähettelee välillä sympaattisia kuulumistenkysely-viestejä, joihin koitan vastata kiltisti, mutta suht lyhyesti, ettei hän saa väärää kuvaa. Yhteiset ystävämme kertovat, että hän oli kertonut meidän "erostamme" hyvin traagiseen tyyliin, silloinkin alahuuli hieman väpättäen.
3. Mister Almost Perfect. Tiedättekö, kun elokuvissa joskus on tarinoita, joissa kaksi toisilleen täydellisesti sopivaa ihmistä, mutta he vain eivät voi olla yhdessä jostain kumman syystä. Olen kehittänyt Mister Almost Perfectistä teorian, että hän on minulle tälläinen mies. Ja minä hänelle sellainen nainen. Bongasin hänet baarista, menin juttelemaan (ohhoh!), ja hän vei minut kotiinsa. Tai siis "kotiinsa" (ystävän asunto, jossa hän majaili silloin), kuten jälkeenpäin sain tietää. Meillä juttu sujui luontevasti, huumorintaju oli samanlaista, arvot olivat kohdallaan samoilla paikoilla, seksi oli ---(piti ottaa oikein pari sekuntia ja muistella sitä seksiä)--uskomatonta. Mutta hän asuu ulkomailla. Ja haluaa täysin erilaisen elämän kuin minä. Päätimme ensimmäisillä treffeillä, että toisia treffejä ei kannata edes miettiä, koska ihastus oli jo siinä vaiheessa suht vahvaa. Minä en halua luopua unelmistani, eikä halua hänkään, ja meidän unelmamme sotivat toisiaan vasten. Sovimmekin, että harrastamme seksiä, sillon kun osumme samaa aikaa samaan maahan, muuten emme pidä yhteyttä. Hän on kuitenkin mielessäni lähes kokoajan, ja välillä mietinkin, että onko hän mielessäni kokoajan vain sen takia, että en voi saada häntä, vai sen takia, että ehdin ihastua häneen luvattoman paljon.
Tässä siis ääripäät kaikista miehistä, keitä olen treffaillut tässä vuoden aikana. Mister Almost Perfectin jälkeen kukaan ei ole kiinnostanut senkään vertaa, että olisin halunnut lähteä kokeilemaan treffejä, mutta ehkä tämä tästä. Kevään tullen olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että hyvännäköisiä miehiä tuntuu olevan liikenteessä enemmän kuin muihin vuodenaikoihin. Tämä ei tietysti ole totta, mutta voiko olla, että miehet jotenkin "puhkeavat kukkaan" keväällä? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti