Olen eroni jälkeen päässyt (noh, päässyt ja päässyt) yllättävän monille treffeille. Koska pidän sinkkuelämästä, eivät ole oletukseni treffeiltä olleet kovinkaan korkealla, vaan yleensä olen lähtenyt treffeille avoimin mielin, odottamatta mitään sen vakavampaa. Olen kuitenkin tämän muutaman kuukauden aikana törmännyt sellaisiin tapauksiin, että olen lähtenyt parilta treffeiltä ihmetellen, että mistä näitä yksilöitä löytyy.
1. Mister Body. Tähän tyyppiin tutustuin yökerhossa, ja hän vaikutti mukavalta heti ensitapaamisesta lähtien. Juttelimme yökerhossa vain muutamat lauseet, mutta hän teki minuun vaikutuksen pelkästään kysymällä numeroani, eikä ruinaamalla saatille/pusua. Tämän lisäksi hänellä oli aivan tajunnanräjäyttävä vartalo, joka oli jo hilkulla siinä, oliko se liiankin pumpattu/treenattu. En kuitenkaan halua takertua pikkuseikkoihin (kuten liian pumpattu vartalo, ja hei, onko sellaista olemassakaan ;) ), joten lähdin Mister Body kanssaan kahville. Ensimmäiset muutamat minuutit menivät vähän vaivaantuneessa keskustelussa säästä, yms turhasta, kunnes pääsimme asiaan - ainakin hänen mielestään. Kysyin uteliaisuuttani hänen harrastuksistaan (onhan hän selkeästi käynyt kerran jos toisenkin salilla), ja sainkin puolitoistatuntisen luennon proteiineista, hitaasti imeytyvistä hiilihydraateista ja hyvistä rasvoista. Mister Body oli intohimoinen kehonrakentaja-wannabe, joka elää ja hengittää pumppausta. Siinä vaiheessa sain merkin lähteä, kun hän alkoi arvioimaan BMI'täni, ja miettimään millä tavalla minä voisin "päästä rantakuntoon nopeasti". Keksin tekosyyn poistua, enkä antanut edes poskisuudelmaa, jota hän selkeästi jäi odottamaan. Mister Body on tekstaillut pari kertaa tämän jälkeen, mutta olen kauniisti vastannut, että meidän maailmamme eivät kohtaa nyt, eikä ikinä.
2. Mister Herkkis. Tähän mieheen olen tutustunut jo vuosia sitten yhteisten ystäviemme kautta, ja hän eroni jälkeen pyysi minua heti ulos. En heti halunnut lähteä, mutta kun hän helmikuussa pyysi minua uudelleen elokuviin, päätin lähteä. Jo leffakarkkeja valitessa hän oli hyvin huomaavainen ja ystävällinen, ja piti kokoajan huolta siitä, että kaikki on kunnossa (mikä EI voisi olla kunnossa karkkikaupassa?). Elokuvan aikana hän niiskutti pari kertaa herkässä kohdassa, ja epäilin hänen vuodattavan pari kyyneltäkin. Kumosin kuitenkin epäilyni, sillä enhän itsekään itkenyt elokuvan aikana. Kävin hänen kanssaan pari kertaa ulkona, ja suutelimmekin. Hän suuteli toooooooodella pehmeästi, ja lukeutuu kyllä elämäni top3-herkimpiin suuteluhetkiin. Kemiat eivät kuitenkaan kohdanneet, ja hän oli aivan liian kiltti ja herttainen minun makuuni. Kun tästä kerroin hänelle, hän alkoi ITKEÄ. Hän oli kuvitellut meidän välillä olevan, lainaten "jotain elämää suurempaa". Olisi tehnyt mieli mennä ulos pari kertaa lisää ihan vain säälistä, mutta en itsekään haluaisi, että kukaan menisi minun kanssani treffeille säälistä. Mister Herkkis lähettelee välillä sympaattisia kuulumistenkysely-viestejä, joihin koitan vastata kiltisti, mutta suht lyhyesti, ettei hän saa väärää kuvaa. Yhteiset ystävämme kertovat, että hän oli kertonut meidän "erostamme" hyvin traagiseen tyyliin, silloinkin alahuuli hieman väpättäen.
3. Mister Almost Perfect. Tiedättekö, kun elokuvissa joskus on tarinoita, joissa kaksi toisilleen täydellisesti sopivaa ihmistä, mutta he vain eivät voi olla yhdessä jostain kumman syystä. Olen kehittänyt Mister Almost Perfectistä teorian, että hän on minulle tälläinen mies. Ja minä hänelle sellainen nainen. Bongasin hänet baarista, menin juttelemaan (ohhoh!), ja hän vei minut kotiinsa. Tai siis "kotiinsa" (ystävän asunto, jossa hän majaili silloin), kuten jälkeenpäin sain tietää. Meillä juttu sujui luontevasti, huumorintaju oli samanlaista, arvot olivat kohdallaan samoilla paikoilla, seksi oli ---(piti ottaa oikein pari sekuntia ja muistella sitä seksiä)--uskomatonta. Mutta hän asuu ulkomailla. Ja haluaa täysin erilaisen elämän kuin minä. Päätimme ensimmäisillä treffeillä, että toisia treffejä ei kannata edes miettiä, koska ihastus oli jo siinä vaiheessa suht vahvaa. Minä en halua luopua unelmistani, eikä halua hänkään, ja meidän unelmamme sotivat toisiaan vasten. Sovimmekin, että harrastamme seksiä, sillon kun osumme samaa aikaa samaan maahan, muuten emme pidä yhteyttä. Hän on kuitenkin mielessäni lähes kokoajan, ja välillä mietinkin, että onko hän mielessäni kokoajan vain sen takia, että en voi saada häntä, vai sen takia, että ehdin ihastua häneen luvattoman paljon.
Tässä siis ääripäät kaikista miehistä, keitä olen treffaillut tässä vuoden aikana. Mister Almost Perfectin jälkeen kukaan ei ole kiinnostanut senkään vertaa, että olisin halunnut lähteä kokeilemaan treffejä, mutta ehkä tämä tästä. Kevään tullen olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että hyvännäköisiä miehiä tuntuu olevan liikenteessä enemmän kuin muihin vuodenaikoihin. Tämä ei tietysti ole totta, mutta voiko olla, että miehet jotenkin "puhkeavat kukkaan" keväällä? :D
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Hit me with your best shot
Olen riekkunut viikonloppuisin baarissa viimeisen vuoden aikana valehtelematta lähes joka viikonloppu. Ihan muutamia poikkeuksia on tullut vuoden sisään, mutta nekin voi laskea yhden käden sormilla, ja usein tämä "huutava virhe" on korjattu käymällä baarissa keskellä viikkoa.
Olenkin saanut tässä vuoden aikana todistaa mahdottoman määrän iskuyrityksiä. Liikun seurassa, jossa on todella näyttäviä naisia, joten heihin kohdistuvia iskuyrityksiä on ehkä hauskin seurata (vaikka tietenkin itseen kohdistuneet naurattavat yleensä eniten). Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt iskurepliikkien päälle, koska ne ovat niin usein mauttomia, ja saavat iskujen kohteet vain tuhahtelemaan ärsyyntyneisyydestä. En ymmärrä sitä, mikä vika on ihan normaalissa tervehtimisessä ja kevyessä smalltalkissa? Missä vaiheessa siitä on tullut niin aliarvostettua? Itselleni jää ainakin pelkästään huonossa mielessä nuo iskurepliikkejä käyttävät janterot, kun taas niitä näitä juttelevat jäävät mieleen kivalla yrityksellä (tosin tässäkin on eroja, joista kerron lisää kohta). Tässä muutamia elämäni aikana todistettuja iskuyrityksiä ja syitä, miksi nämä eivät minuun tai ystäviini toimineet.
-Mauttomat iskurepliikit, kuten "onks sulla lapsia, koska noi geenit pitää pistää kiertämään?", "Ootko joku koronkiskuri, kun sulla on noi korot ja niin korkeelle kiskottu hame?" eivät vain toimi. Kumpikin iskulause on kuultu baarissa, ja kummatkin näistä saivat minut vain kurtistamaan kulmiani ja kääntymään toiseen suuntaan. Yleensä en edes jaksa alkaa kommentoimaan mitään yhtä nasevaa takaisin, koska pelkään, että se johtaisi keskusteluun kyseisen miehen kanssa. Enkä halua millään tavalla osoittaa, että tämäntyyppisillä repliikeillä pääsisi mihinkään.
-Suoraan iholle käyminen. Perseen puristelu, haarojen puristelu, rintojen hively, lantiosta tarttuminen, yllättävä halaaminen/suuteleminen, yms erpäkorrekti fyysinen kontakti on mielestäni vielä ärsyttävämpää, kuin ylälolevat mauttomat repliikit. Kyllä, vitosluokan diskossa oli kiva, kun joku ihastus hipaisi sinua pyllystä, mutta niistä ajoista on tosiaan se 15vuotta. Kerran ystävääni tuli baarissa halaamaan joku tanssilattialla takaapäin niin, että se näytti kuristusotteelta. Ystäväni tästä hämmentyneenä iski automaattisesti "hyökkääjää" kyynärpäällä palleaan niin kovaa, että mies haukkoi henkeään pari minuuttia. Voin vannoa, että vaikka Jude Law ottaisi minusta kuristusotteen tanssilattialla, en siitä lämpenisi (ja jos lämpenisinkin, niin en sitä myöntäisi ;) ). Tämä ei vain toimi, ja on minusta röyhkeän ylimielistä ja sovinistista.
-Liian suorasukainen puhe. Joillekin tämä saattaa toimia, mutta minä en tästä syty "smalltalkin" seassa. Jos saisin joka kerta euron, kun minulle on kesken mukavan juttelun möläytetty, että "V*ttu sulla on isot tissit", en kitkuttelisi näin niukalla ja ravintoköyhällä ruokavaliolla. Myös lauseet "saanko panna sua", "mun mulkku näyttäs hyvältä sun suussa", "haluisin ottaa sut takaapäin", yms EIVÄT kuulu smalltalkin sekaan. Myönnän, että itse kiihotuin törkypuheista tämän vuoden puolella, kun olin lähdössä miehen kanssa luokseni, ja narikkajonossa hän kuiskaili korvaani mitä kaikkea aikoisi tehdä, kun pääsisimme hänen kämpilleen. Mutta me olimme siinä vaiheessa jo päässeet siihen vaiheeseen, että olimme varmoja seksin harrastamisesta. Jos näitä törkylauseita käyttää iskemiseen, niin minulla henkilökohtaisesti ei ala pöksyt kostumaan.
-Niin kännissä oleminen, että puheesta ei saa selvää. Nämä ovat to-del-la ärsyttäviä tapauksia. Usein tälläiset miehet (JA naiset!) eivät ymmärrä lopettaa. Heistä ei meinaa päästä eroon, ja sitten kun vihdoin sanot suoraan, että tämä pylly ei aio pomppia sylissäsi tänä yönä, saat vastaukseksi vittuilua ja huorittelua. Mahtavaa. Ja kaikista parasta, että usein seuraavalla viikolla sama mies tulee iskemään sinua - samanlaisessa kännissä.
-Koko kaveriporukan iskeminen. Ymmärrän, että pienillä paikkakunnilla väkisinkin tapahtuu sitä, että heräät aamulla ystäväsi entisen hoidon luota, tms. Mutta että pääkaupunkiseudullakin pitää olla niin epätoivoinen, että isketään aluksi yhtä naista, jos sitä ei saa, niin siirtää katsetta vain 20cm sivulle, ja aletaan iskeä hänen ystäväänsä. Minä olen kai liian ylpeä siihen, että olisin kenenkään "varavaihtoehto", ainakaan noin suorasukaisesti. "En saanut ystävältäsi, mutta annatko sinä"-tekniikka ei minuun, eikä kyllä ystäviinikään ole toiminut koskaan.
En ole varma, että olenko sitten niin tiukkapipo, että minuun ei tuollaiset iskuyritykset toimi ollenkaan. Sen sijaan, vähän vähemmänkin komea mies saattaa alkaa kiinnostaa, jos hän tulee reilusti juttelemaan niitä näitä. En tarkoita, että siinä pitäisi alkaa Egyptin sisäpolitiikasta alkaa vääntämään, mutta mielestäni hyvä aloitus on "moikka, mikä sun nimi on?" Siitä voi sitten kehittää keskustelua, tai jos tuntuu jähmeältä, niin toivotella hyvät loppuillat ja siirtyä takavasemmalle. Myös flirttailun ja silmäpelin olen todennut toimivaksi omalla kohdallani. Jos huomaan jonkun vilkuilevan (huom! vilkuileminen on eri asia, kuin tissieni tuijottelu kieli poskella) minua, tulee heti hyvä mieli. Tälläisellä tekniikalla jopa minut saa lähestymään miestä. Pari kertaa on käynyt niin, että joku ihana mies on pitänyt silmäpeliä muutamanakin eri iltana tulematta kuitenkaan juttelemaan. Olen mennyt rohkeasti juttelemaan hänelle, ja joskus ollaan vaihdettu puhelinnumeroita, joskus lähdetty samaan osoitteeseen.
Ehkä näiden mauttomien iskutekniikoiden takia inhoan kysymyksiä, kuten "miten isketään nainen/mies?", koska mieleeni tulevat heti nämä mauttomat ja stereotypiset tekniikat. Normaalilla smalltalkilla ja pienellä flirtillä pääsee mielestäni paljon pidemmälle, kuin minkään kirjan/nettisivun iskuvinkeillä.
(tosin, pakko myöntää, että nauroin ääneen koneellani, kun luin Womppiksen postauksesta lukijoiden antamia iskuvinkkejä. Womppis ja hänen sarkasmi. Priceless <3 )
Olenkin saanut tässä vuoden aikana todistaa mahdottoman määrän iskuyrityksiä. Liikun seurassa, jossa on todella näyttäviä naisia, joten heihin kohdistuvia iskuyrityksiä on ehkä hauskin seurata (vaikka tietenkin itseen kohdistuneet naurattavat yleensä eniten). Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt iskurepliikkien päälle, koska ne ovat niin usein mauttomia, ja saavat iskujen kohteet vain tuhahtelemaan ärsyyntyneisyydestä. En ymmärrä sitä, mikä vika on ihan normaalissa tervehtimisessä ja kevyessä smalltalkissa? Missä vaiheessa siitä on tullut niin aliarvostettua? Itselleni jää ainakin pelkästään huonossa mielessä nuo iskurepliikkejä käyttävät janterot, kun taas niitä näitä juttelevat jäävät mieleen kivalla yrityksellä (tosin tässäkin on eroja, joista kerron lisää kohta). Tässä muutamia elämäni aikana todistettuja iskuyrityksiä ja syitä, miksi nämä eivät minuun tai ystäviini toimineet.
-Mauttomat iskurepliikit, kuten "onks sulla lapsia, koska noi geenit pitää pistää kiertämään?", "Ootko joku koronkiskuri, kun sulla on noi korot ja niin korkeelle kiskottu hame?" eivät vain toimi. Kumpikin iskulause on kuultu baarissa, ja kummatkin näistä saivat minut vain kurtistamaan kulmiani ja kääntymään toiseen suuntaan. Yleensä en edes jaksa alkaa kommentoimaan mitään yhtä nasevaa takaisin, koska pelkään, että se johtaisi keskusteluun kyseisen miehen kanssa. Enkä halua millään tavalla osoittaa, että tämäntyyppisillä repliikeillä pääsisi mihinkään.
-Suoraan iholle käyminen. Perseen puristelu, haarojen puristelu, rintojen hively, lantiosta tarttuminen, yllättävä halaaminen/suuteleminen, yms erpäkorrekti fyysinen kontakti on mielestäni vielä ärsyttävämpää, kuin ylälolevat mauttomat repliikit. Kyllä, vitosluokan diskossa oli kiva, kun joku ihastus hipaisi sinua pyllystä, mutta niistä ajoista on tosiaan se 15vuotta. Kerran ystävääni tuli baarissa halaamaan joku tanssilattialla takaapäin niin, että se näytti kuristusotteelta. Ystäväni tästä hämmentyneenä iski automaattisesti "hyökkääjää" kyynärpäällä palleaan niin kovaa, että mies haukkoi henkeään pari minuuttia. Voin vannoa, että vaikka Jude Law ottaisi minusta kuristusotteen tanssilattialla, en siitä lämpenisi (ja jos lämpenisinkin, niin en sitä myöntäisi ;) ). Tämä ei vain toimi, ja on minusta röyhkeän ylimielistä ja sovinistista.
-Liian suorasukainen puhe. Joillekin tämä saattaa toimia, mutta minä en tästä syty "smalltalkin" seassa. Jos saisin joka kerta euron, kun minulle on kesken mukavan juttelun möläytetty, että "V*ttu sulla on isot tissit", en kitkuttelisi näin niukalla ja ravintoköyhällä ruokavaliolla. Myös lauseet "saanko panna sua", "mun mulkku näyttäs hyvältä sun suussa", "haluisin ottaa sut takaapäin", yms EIVÄT kuulu smalltalkin sekaan. Myönnän, että itse kiihotuin törkypuheista tämän vuoden puolella, kun olin lähdössä miehen kanssa luokseni, ja narikkajonossa hän kuiskaili korvaani mitä kaikkea aikoisi tehdä, kun pääsisimme hänen kämpilleen. Mutta me olimme siinä vaiheessa jo päässeet siihen vaiheeseen, että olimme varmoja seksin harrastamisesta. Jos näitä törkylauseita käyttää iskemiseen, niin minulla henkilökohtaisesti ei ala pöksyt kostumaan.
-Niin kännissä oleminen, että puheesta ei saa selvää. Nämä ovat to-del-la ärsyttäviä tapauksia. Usein tälläiset miehet (JA naiset!) eivät ymmärrä lopettaa. Heistä ei meinaa päästä eroon, ja sitten kun vihdoin sanot suoraan, että tämä pylly ei aio pomppia sylissäsi tänä yönä, saat vastaukseksi vittuilua ja huorittelua. Mahtavaa. Ja kaikista parasta, että usein seuraavalla viikolla sama mies tulee iskemään sinua - samanlaisessa kännissä.
-Koko kaveriporukan iskeminen. Ymmärrän, että pienillä paikkakunnilla väkisinkin tapahtuu sitä, että heräät aamulla ystäväsi entisen hoidon luota, tms. Mutta että pääkaupunkiseudullakin pitää olla niin epätoivoinen, että isketään aluksi yhtä naista, jos sitä ei saa, niin siirtää katsetta vain 20cm sivulle, ja aletaan iskeä hänen ystäväänsä. Minä olen kai liian ylpeä siihen, että olisin kenenkään "varavaihtoehto", ainakaan noin suorasukaisesti. "En saanut ystävältäsi, mutta annatko sinä"-tekniikka ei minuun, eikä kyllä ystäviinikään ole toiminut koskaan.
En ole varma, että olenko sitten niin tiukkapipo, että minuun ei tuollaiset iskuyritykset toimi ollenkaan. Sen sijaan, vähän vähemmänkin komea mies saattaa alkaa kiinnostaa, jos hän tulee reilusti juttelemaan niitä näitä. En tarkoita, että siinä pitäisi alkaa Egyptin sisäpolitiikasta alkaa vääntämään, mutta mielestäni hyvä aloitus on "moikka, mikä sun nimi on?" Siitä voi sitten kehittää keskustelua, tai jos tuntuu jähmeältä, niin toivotella hyvät loppuillat ja siirtyä takavasemmalle. Myös flirttailun ja silmäpelin olen todennut toimivaksi omalla kohdallani. Jos huomaan jonkun vilkuilevan (huom! vilkuileminen on eri asia, kuin tissieni tuijottelu kieli poskella) minua, tulee heti hyvä mieli. Tälläisellä tekniikalla jopa minut saa lähestymään miestä. Pari kertaa on käynyt niin, että joku ihana mies on pitänyt silmäpeliä muutamanakin eri iltana tulematta kuitenkaan juttelemaan. Olen mennyt rohkeasti juttelemaan hänelle, ja joskus ollaan vaihdettu puhelinnumeroita, joskus lähdetty samaan osoitteeseen.
Ehkä näiden mauttomien iskutekniikoiden takia inhoan kysymyksiä, kuten "miten isketään nainen/mies?", koska mieleeni tulevat heti nämä mauttomat ja stereotypiset tekniikat. Normaalilla smalltalkilla ja pienellä flirtillä pääsee mielestäni paljon pidemmälle, kuin minkään kirjan/nettisivun iskuvinkeillä.
(tosin, pakko myöntää, että nauroin ääneen koneellani, kun luin Womppiksen postauksesta lukijoiden antamia iskuvinkkejä. Womppis ja hänen sarkasmi. Priceless <3 )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)