Playing

Viikonloppuna tuli taas ystävien kesken yllättäen puheeksi miehet. Lähes poikkeuksetta, jossain vaiheessa jokaista illanviettoa ystävien kesken, puheenaiheeksi otetaan/tulee miehet. Yleensä keskustelut vielä menevät siihen, että koitetaan analysoida miehiä, kehittää joku naiset-miehet -sanakirja, jossa jokainen ele, lause, teko ja ilme voidaan analysoida tarkalleen, ja tätä kautta lukea miehiä paremmin.

Tälläisten keskustelujen aikana kummastellaan miseten tapoja, heidän "pelaamistaan" naisilla, miten heistä ei saa mitään selvää, jne. Kauhistellaan sitä, kun mies on flirttaillut muille naisille, tai painanut "like"-nappia jonkun toisen naisen uudelle kuvalle. "Mitä se nyt sillä tarkoittaa?"/"Mitä se oikein musta haluaa?" Kummastellaan sitä, että miten joku mies ei ole tekstannnut viikkoon. Muutama päivä kuulemma menee, mutta viikko on joku maaginen raja, että se tarkoittaa, että mies ei ole kiinnostunut. Samoin analysoidaan miesten treffeillepyytö-kulttuuria. Jos joku on ollut Facebook-kaveri kuukauden, ja juteltukin on chatissa, mutta treffikutsua ei ole tullut, ei mies haluakaan muuta kuin ystävyyttä. Välillä ihmetyttää nämä "kirjoittamattomat säännöt", varsinkin facebookissa. Eihän se ole edes ollut Suomessa käytössä muutamaa vuotta kauemmin, joten miten tuollaiset säännöt voisivat päteä kaikkiin tapauksiin. Puhumattakaan siitä, että miten ylipäätään voisi tehdä tuollaisia sääntöjä, joita kaikki kommunikaatiot noudattaisivat.

Kaikista ristiriitaisinta tässä miesten analysoinnissa, ja miesten "arvoituksellisuuden" ratkomisessa on se, että me naiset teemme täysin samaa, ellemme jopa astetta enemmän. Yhtä ystävistäni neuvottiin olemaaan lisäämättä yhtä ihastustaan facebook-ystäväkseen, ettei hän vaikuta liian innostuneelta. COME ON! Facebook-kavereiksi lisätään välillä myös sellaisia ihmisiä, joita lisätään kohteliaisuudesta (kaverisi poikaystävän ärsyttävä sisko, jota tulee nähtyä aina kaverisi lapsen synttäreillä, jne, kyllä näitä tapauksia löytyy), joten miksi ei saisi lisätä ihastustaan ystäväksi. Tämän lisäksi hänelle neuvottiin, että välillä voi jättää viestin vastaamisen vaikka seuraavaan päivään, ettei mies luule, että nainen vain odottaa kotonaan viestin piippaamista. En ymmärtäny tätä, koska jos joku lähettää viestin sinulle, ja vastaat siihen nopeasti, niin tuskin se vastaanottaja ajattelee, että "hyi, vastasipa nopeasti, todella ärsyttävää". Pikemminkin minulle tulee turhautunut olo, jos viesteihini EI vastata saman päivän aikana. Jos esimerkiksi koitetaan sopia jotain aikatauluista, saatan ehdottaa tänään jotain aikaa, joka ei sitten enää huomenna sovikaan. Kiitos, kun odotit kotona, ja jätit tahallaan vastaamatta viestiini, ettet VAAN vaikuta innokkaalta. Huoh. Inhoan "vaikeasti tavoiteltavan leikkimistä", ja muita "peliliikkeitä", koska ne eivät ole aitoja. Miksei vain voisi olla oma itsensä, ja näyttää kiinnostuksensa, jos sellaista on. Ei siinä mitään menetä. Pakit saattaa tulla, se on tietysti mahdollisuus, mutta jos näyttelee tunteetonta, niin pakit ovat varmat. Minä ainakin olen rohkeasti oma itseni, flirttailen, jos siltä tuntuu, kutsun jopa facebook-kaverikseni, jos olen rohkea, ja aion tämän vuoden aikana kerätä rohkeuttani ja tehdä enemmän aloitteita. Olen nimittäin liian usein harmitellut sitä, kun joku silmiini osunut mies ei tullutkaan illan aikana juttelemaan, vaikka meillä oli silmäpeliä. Sitten voin vain katsoa peiliin, ja huomata, etten itsekään tehnyt elettäkään mennäkseni jutteleman hänelle. Vastavuoroisuus toimii myös tälläisissä tilanteissa.

Kai illan keskusteluista jäi sen takia huono maku suuhun, koska me naiset (ja varmasti myös jotkut miehet) usein syyllistymme kaksinaismoralismiin; meille pitäisi kertoa oikeat tunteet, ei saisi pelailla, mutta itse kuitenkin leikimme vaikeastitavoiteltavaa ja se on jopa suositeltavaa. "Miehet haluavat jotain, jota jahdata". Oikeasti? Minä en ainakaan jaksaisi kauaa jonkun perässä roikkua, jos en saisi vastakaikua. En jaksa pelailua.