Vuosi vierähti viimeisestä kirjoituksestani. Viimeksi taisin kieriskellä ihastumisen, rakastumisen ja rikkoutuneen sydämen rajamailla. Onneksi, onneksi voin sanoa tuon tuskan olevan jo takanapäin ja kyseinen henkilö ei enää saa minua niin rikki kuin silloin. Lukiessani tuon tekstin, tuli tunteet kuitenkin hyvin elävästi mieleen ja muistan todella konkreettisesti alussa kuvailemani hetken. Kylmiä väreitä.
Jotta edellinen postaus ja tilanteet siitä ei jäisi vain minun muistoihini, let's go back in time..
Tutustuin tosiaan reilu puolitoista vuotta sitten ihmiseen, joka sai minulta jalat alta. Olin juuri vähän aikaa sitten palautunut erostani pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa, ja yhtäkkiä huomasin olevani aivan korvia myöten ihastnut tähän ihmiseen. Muistan vielä sen hetken, kun hän oli edessäni, kuten oli ollut useita kuukausia jo, ja ymmärsin että vahvat tunteeni olivat ihastumista. Edellinen ihastuminen exääni oli vuosia sitten, joten tuo tunne oli hieman vieras vielä.
Vietimme aikaa yhdessä ja raja ystävyyden ja jonkun muun ylitettiin ensimmäisellä suudelmalla. Tämä jatkui usein humalassa, ja selvinpäin fyysinen läheisyytemme ja toisten koskettelu oli mielestäni pettämisen rajoilla. Tlanne kuitenkin oli mahdoton -hän oli parisuhteessa. (Käsi ylös, kuka yllättyi? Minä en.) Hänen parisuhteensa ei kuitenkaan tunteitamme vähentänyt, ja elättelin toiveita erosta. Eroa ei kuitenkaan tullut muuhun kuin meidän välimatkaamme. Hän muutti kauemmas, joten välimme viilentyivät. Tästä olen onnellinen, sillä en usko että muu kuin välimatka häneen olisi saanut minua tajuamaan totuuden. Hän ei jättäisi puolisoaan minun takia. Olin niin hajalla, etten usko olleeni näin sydän syrjälläni edes viimeisen eroni aikaan.
Pitkän aikaa hän piti minua löysässä hirressä, ottaen yhteyttä aina välillä, kuitenkin yhtäkkiä vetäytymällä omaan kuoreensa. Aina kun sain pienen pilkahduksen toivoa, hän lopetti yhteydenpidon ja kuin lähes katosi maan päältä. Lopulta minunkin elämääni tuli muutoksia monelta osa-alueelta, ja se ehkä oli viimeinen sysäys ylipääsemiseen. En väitä, ettenkö olisi kesällä hänet nähdessäni ollut aivan pakahtumaisillani tunteista, mutta ymmärrän silti sen, että hän ei selkeästi tunne samoin.
Tämä vuosi onkin ollut aktiivisin koko elämäni aikana. Pidän elämästäni juuri nyt todella paljon ja itsevarmuuteni ja onnellisuuteni taitaa näkyä ulospäin. Ehkä tästä kuluneesta vuodesta irtoaa jopa pari horrorstorya ja pari romanttista ja seksikästä tarinaa tännekin kerrottavaksi ;) puhumattakaan tulevasta vuodesta!
Toivottavasti en ole kadottanu sit valtavaa lukijamassaa ( ;) ), joka reilu vuosi sitten täällä oli.
P.S. Itsenäisyyspäivä, mikä sattuma jatkaa kirjoittelua juuri tällaisena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti